Ja muistan varmaan aina,
vaikka aikaa kuluisi vuosia.
Sinä päivänä menetin jotain,
mitä ei pysty korvaamaan.
Biologisen iskäni.
Hän oli mahtava oma persoonansa,
mutta syöpä voitti tämän erän.
Ja varmasti monen muunkin erän.
Olen surullinen ja itkuinen.
Olen rikki ja väsynyt.
Eniten koen silti ikävää.
Ikävä iskän ääntä.
Ikävä hänen höpötyksiä.
Niitä tarinoita, joita kertoi.
Mulla on ikävä sua, iskä.
Toivottavasti sulla on kaikki nyt hyvin..
Toivottavasti sulla rauha nyt sielullasi.
Et ehtinyt näkee livenä meidän Vili-poikaa,
mutta olit silti ylpeää Pappaa.
Ehdit tulee isovanhemmaksi.
Kiitos kun olit läsnä ja tutustuit muhun ja meidän pikkuperhettä mietit.
Soittelit ja kyselit kuulumisia.
Kiitos iskä kaikesta!
Lepää rauhassa.
Rakastan sua nyt ja aina.
😭💔
Rakkaudella vanhin lapsesi, esikoisesi.
Kaipaus on aina mukana. Ja muistot elää sydämessä.
VastaaPoistaNimenomaa..
Poista